Suomalaisilla työmarkkinoilla maahanmuuttaja ei voi voittaa.

Maahanmuuttajat joutuvat kantaväestöä todennäköisemmin matalapalkkaisille aloille, ja rakenteellinen rasismi työmarkkinoilla rehottaa. Huono-osaisuuden kasautuminen näkyy työmarkkinoilla.

Tavoittelimme kansalaisjärjestöjä ja muita toimijoita Maahanmuuttovirastosta eri Facebook-ryhmiin keskustelemaan maahanmuuttajista ja työelämästä. Emme joko saaneet vastauksia tai kukaan ei halunnut tulla haastatteluun. Lopulta saimme yhteyden tänä vuonna vuoden pakolaiseksi valittuun Berivan Suleimaniin.

Miksi maahanmuuttajat eivät halua puhua työelämästä ja sopeutumisesta Suomessa?

”He eivät halua menettää työtään tai vaikeuttaa työn saamista tulevaisuudessa”, Suleiman vastaa.

Hänen mukaansa työn saaminen on jo valmiiksi monimutkaista ja vaikeaa. Sopeutumisvaikeudet, kieli- ja kulttuurierot sekä yksinkertaisuudessaan rasismi vaikuttavat työllistymismahdollisuuksiin.

Maahanmuuttajien työttömyys ei ole Suleimanin mukaan valinta, vaan monet joutuvat siihen.

”Tulee oikeastaan vain enemmän ongelmia, kun elää työttömänä Kelan tuilla”, hän toteaa.

Kaikki haluavat töihin

Turvapaikanhakijoiden tuki ry:n asiantuntija Outi Popp yhtyy Suleimanin tulkintaan.

”Sellaista maahanmuuttajaa en ole vielä kohdannut, joka ei haluaisi tehdä töitä. Olen tavannut satoja ja varmasti tuhansia maahanmuuttajia, joista joka ikinen haluaa tehdä työtä”, Popp sanoo.

Suleimankaan ei halunnut vain jäädä kotiin tyttärensä kanssa, vaikka kotikulttuuri ja osa läheisistäkin siihen painosti.

Suomen lainsäädäntö pakottaa turvapaikanhakijan istumaan toimettomana vastaanottokeskuksessa turvapaikkahakemuksen jättämisen jälkeen. Poppin mukaan se on ristiriitaista.

”Toisaalta ei saa tulla nauttimaan sosiaaliturvasta ja istumaan vastaanottokeskukseen, mutta toisaalta ei anneta työnteko-oikeutta. Käsketään menemään töihin, mutta sen jälkeen syytetään siitä, että viedään suomalaisten työt. Mikään ei tavallaan kelpaa.”

Poppin mukaan suomalaisen asenneilmapiirin täytyy muuttua, koska Suomeen tarvitaan maahanmuuttajia tekemään töitä. Hän uskoo, että suomalaiset eivät tiedä tarpeeksi hyvin, miten vaikeaa maahanmuuttajien elämä Suomessa on.

Hän korostaa, että moni rasistinen ajatus perustuu siihen luuloon, että tullaan rajalle, sanotaan “asylum” ja sen jälkeen tullaan elämään sosiaaliturvan varassa.

Suomen työmarkkinoilla maahanmuuttajanaiset jäävät helposti kotiin

Työyhteisöön sopeutumista ei ole tehty Suomessa helpoksi. Maahanmuuttajille ei kerrota heidän omista oikeuksistaan.

Suleiman kertoo esimerkiksi, että hän sai tietää luottamusmiehistä ja ammattiliitoista vasta vuosia töiden aloittamisen jälkeen. Hän uskoo, että maahanmuuttajia käytetään tässä suhteessa jollain tavalla hyväksi.

”En silloin edes tiennyt palkkalaskelmasta. Kukaan ei ollut kertonut siitäkään minulle.”

Vaikka oikeuksista tiedettäisiinkin, väkivallasta, rasismista ja syrjinnästä on vaikea puhua ääneen.

Naisten huono-osaisuus on oma lukunsa. Suleiman muistuttaa, että monet naiset menevät Suomessa töihin ensimmäistä kertaa elämässään. Monien pakolaisnaisten kotimaissa konservatiiviset arvot pakottavat naiset jäämään kotiin lastensa kanssa. Tämän vuoksi naiset tietävät vielä harvemmin oikeuksistaan Suomessa.

Koska työn saaminen on tehty Suomessa niin vaikeaksi, naiset jäävät helposti kotiin. Suleiman sanookin, että työttöminä naiset kokevat, ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa kuin
hankkia lapsia.

Henkinen ja fyysinen väkivalta kuuluvat useasti Suleimanin tarinassa. Ei ole mitenkään tavanomaista, Suomessakaan, että maahanmuuttajanaiset kokevat häirintää työpaikoillaan. Suleimanin mukaan naiset pelkäävät puhua häirinnästä, koska naisten syyllistäminen on niin yleistä.

Työssäkäynti ei välttämättä tuo enää toimeentuloa ja hyvinvointia

Työelämä on yhteydessä yhteiskuntaan sopeutumiseen ja yksilön hyvinvointiin. Työttömyydestä seuraa taloudellisia ongelmia, ja tällöin riski lähisuhdeväkivaltaan ja rikollisuuteen kasvaa.

Lisäksi rasistinen ilmapiiri yhteiskunnassa työntää maahanmuuttajia sosiaaliseen ja taloudelliseen ahdinkoon.

Berivan Suleiman kertoo, että työttömänä hän sai valtiolta tukea 350 euroa kuukaudessa. Tästä vuokraan meni 300 euroa.

”Miten pärjään tyttäreni kanssa 50 eurolla kuukaudessa?”

Hän kertoo, että joutui lainaamaan rahaa ystäviltä ja sukulaisilta.

Töihin pääseminen ei kuitenkaan enää takaa vakaata taloutta. Elinkustannusten ja eriarvoisuuden kasvaessa myös köyhien määrä Suomessa kasvaa. Tietyillä ihmisryhmillä on suurempi todennäköisyys kokea köyhyyttä, ja yksi näistä ryhmistä on maahanmuuttajat.

Suomen köyhyyden vastaisen verkoston EAPN-Finin julkaiseman Köyhyysvahti 2023 -raportin mukaan ulkomaalaistaustaisten köyhyys on yleisempää kuin muun väestön. Syyt liittyvät syrjintään, työllistymisen haasteisiin ja siihen, ettei tukipalveluita ole saatavilla.

Lisäksi raportissa pohditaan palvelusektorin tilannetta maahanmuuttajan lähtömaassa. Suomalaiseen järjestelmään voi olla vaikeampi luottaa, jos lähtömaassa palvelut ovat olleet tehottomia tai korruptoituneita.

Suleiman teki paljon osa-aika- ja nollatuntisopimustöitä. Vuorot olivat pitkiä ja palkka kehno. Hän työskenteli muun muassa metrossa ja sote-alalla, myöhemmin myös Maahanmuuttovirastossa.

Maahanmuuttajat työllistyvät usein niille aloille, joilla on työvoimapulaa. Lähes poikkeuksetta nämä alat ovat matalapalkkaisia.

Suomessa yhä useampi työskentelee osa- tai määräaikaisissa työsuhteissa, pätkätöissä, nollatuntisopimuksella, vuokratyöyrityksen kautta tai alustatalouden työllistämänä. Tällaisten epätyypillisten ja epävarmojen työsuhteiden ja -sopimusten yleistymistä kutsutaan prekarisaatioksi.

Jyväskylän yliopiston tutkimushanke “Työssäkäyvät köyhät jälkiteollisessa hyvinvointivaltiossa” nostaa juuri prekarisaation yhdeksi selittäväksi tekijäksi työssäkäyvien köyhyydestä puhuttaessa. Osa-aikatyö lisääntyy jatkuvasti, ja naiset tekevät sitä miehiä useammin.

Köyhyys onkin monella tapaa poliittinen valinta, korostetaan sekä Köyhyysvahti 2023 -raportissa että tutkimushankkeessa.

Voi siis todeta, että huono-osaisuuden kasautuminen ei ole yksiselitteinen asia. Yhteiskunta ylläpitää sortavia rakenteita muun muassa poliittisilla päätöksillä ja rakenteellisella rasismilla.

Kirjoittajat ovat Haaga-Helian ammattikorkeakoulun journalismin opiskelijoita.