Suomalaisia yrityksiä ei voi pitää edelläkävijöinä yritysvastuuasioissa, vaikka sellaista hallituskauden alussa tavoiteltiinkin. Tätä mieltä ovat ainakin yritysvastuun puolesta lobbaavat järjestöt Kepa ja Finnwatch.

"Työ- ja elinkeinoministeriö ja valtio eivät koe, että valtion tehtävänä on varmistaa yritysten vastuullisuus. Ongelmana on, että luotetaan yritysten vapaaehtoiseen vastuullisuuteen ja kehitetään siihen työkaluja, mikä ei kuitenkaan ratkaise laajempia ongelmia", sanoo suomalaisia kehitysjärjestöjä edustavan Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Eva Nilsson.

Nilssonin mukaan hallituksen viimevuotinen yhteiskuntavastuun periaatepäätös (pdf) on heikko ja vesittynyt paperi. Myös Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala pitää päätöstä ylimalkaisena.

Periaatteiden lisäksi myös käytäntö ontuu. Vartiala kritisoi erityisesti työ- ja elinkeinoministeriön alaista Yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukuntaa (YHVA), jonka tehtävänä on edistää OECD:n monikansallisille yrityksille tarkoitettuja yritysvastuuohjeita. YHVA on Suomessa ainoa paikka, jonne voi valittaa yritysten yhteiskuntavastuurikkomuksista.

"OECD:n mukaan tehtävänä on edistää proaktiivisesti yritysvastuuta. Nyt Suomi on  raportoinut, ettei se ole tehnyt tällaisia toimenpiteitä. Hallitusohjelman mukaan Suomi on kuitenkin edelläkävijä. Yhtälö ei täsmää", Vartiala toteaa.

Suomen kesäkuussa OECD:lle toimittamassa raportissa (pdf) myönnetään, ettei YHVAlla ole omaa budjettia tai henkilökuntaa. Raportista käy ilmi, ettei Suomessa ole esimerkiksi järjestetty tapahtumia tai kehitetty uusia tuotteita yritysvastuutietoisuuden lisäämiseksi.

Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professorin Teivo Teivaisen mukaan YHVAn resurssien vähyys kertoo siitä, ettei Suomi ole oikeasti halunnut panostaa yritysvastuuseen.

"Näyttää siltä, että on asetettu työryhmä, koska OECD:stä on tullut painetta. Kuitenkaan valvontaan ei ole haluttu laittaa resursseja niin paljon, että kanteluita pystyttäisiin oikeasti selvittämään. Se on iso ongelma järjestelmän toimivuuden kannalta", vastikään kirjan Yritysvastuun umpikuja julkaissut Teivainen sanoo.

Järjestöt ovat YHVAlle käärmeissään, sillä viime viikolla se antoi vapauttavan päätöksen konsulttiyhtiö Pöyrylle, joka on mukana kiistellyssä patohankkeessa Laosissa. Järjestöjen mukaan koko käsittelyprosessi on ollut puutteellinen.

Hipeistä valtavirtaan

Poliittisesta kangertelusta huolimatta yritysvastuu on viime aikoina herättänyt Suomessa yhä enemmän julkista huomiota. Pakkotyöllä teetetty thaimaalainen ananasmehu ja Bangladeshin romahtanut vaatetehdas ovat viipyneet otsikoissa pitkään, mutta toisaalta mitään konkreettista asioiden muuttamiseksi ei näytä tapahtuvan.

Kulissien takana kuitenkin tapahtuu. Järjestöt ovat jo vuosia vaatineet, että yritysten omista vapaaehtoisista toimista siirryttäisiin tilanteeseen, jossa ne joutuisivat lailliseen vastuuseen törttöilyistään. Nilssonin ja Vartialan mukaan siinä on viime vuosina edetty.

"Vuonna 2011 EU-komissio vaihtoi määritelmäänsä yritysvastuusta ja sanoi, ettei se perustu vapaaehtoisuuteen vaan on yrityksen vastuulla. Tämä on mahdollistanut jossain määrin sen, että vastuullisuus- ja läpinäkyvyyslainsäädäntöä on tullut lisää viime vuosien aikana tai on ainakin tulossa", Nilsson sanoo.

Parhaillaan esimerkiksi Suomessa käsitellään EU-komission ehdottamaa raportointidirektiiviä, joka velvoittaisi yritykset julkaisemaan yhteiskuntavastuuraportin.

Professori Teivo Teivaisen mukaan varsinaista läpimurtoa sitovan sääntelyn edistämiseksi ei kuitenkaan vielä ole tapahtunut.

"Ilmapiiri on muuttunut parin viime vuoden aikana esimerkiksi ay-liikkeessä, EU:ssa ja YK:ssa. On alettu suhtautua aiempaa kriittisemmin ajatukseen, että yritysvastuu perustuisi vapaaehtoisuuteen. Mitään varsinaista lainsäädännöllistä suurta askelta siihen suuntaan ei kuitenkaan ole otettu", hän toteaa.

Teivainen pitää kuitenkin tärkeänä esimerkiksi Suomessa viime vuosina virinnyttä keskustelua veronkierrosta ja yritysten siirtohinnoittelusta.

"On esimerkiksi esityksiä siitä, että yrityksiltä pitäisi alkaa vaatia maakohtaista kirjanpitoa. Muutama vuosi sitten se olisi vertauskuvallisesti sanottuna ollut muutaman hipin esittämä ajatus. Nyt se otetaan hyvinkin vakavasti."